Pyhäiltaa tässä istuskelen ja hunteeraan mettähommia. Näyttää tämä syksy olevan semmonen että päin persettä mennee jahtitouhut päivästä toisheen. Saatta olla että viimeinen hirvenpyyntipäivä on koettu ja suunathaan aatokset johonki muuhun touhuun.

Jahtihommassaki olis mukava ko joskus tulis ilosempiaki kokemuksia vasthaan vaaranlaioissa ja jänkitten suluila. Nyt on haukut karahneet joko toisen koiran takia tai väärän hirven sattuessa haukuttavaksi, net vishiin nuo hirvetki tietää ko niitä ei tapeta. Tulla natustavat parhiinkymmenheen metriin kääntelheen kaulaansa ja lappaansa ja päättävät sitte menne matkoihinsa.Taitaa olla vuotta vaile 40 tuota hirvihommaa tullu opeteltua ja housuja iltasin kuivatellu, hauskaaki on ollu mutta kaikki taitaa loppua joskus.