Aatteleppa, mie lähin väyläle southaan sekuvain niinko met ruukaama sanoa ja silloin se sattu. No mie souin Ristikallion päälä, sekuvain, erhiin laihin ko enne olen ruukanu soutaa ja nyt sillälaila souerttaessa tarttu joku Kirakkalaisheen vaaphuun, son niitä joita ei ennää tehä nimittäin Erkin tekonen 8. No mie siinä toivuttuani hättäänyksestä souin keskemäle ja kelasin ko pörrö niitä toimetomia pulikoita pois pyytövaapun tieltä. Kohtahan se alko sätkhiin se töissä ollu vapa koasti ja mie aloin olla jo valhmiina taistelhuun kesän ensimäisen tartunan kans. Pulssiki tassaantu kelatessa ja näin kalanki tovinkuluttua ensikerran ja hopeaa siinä välähteli somasti vilhkaasti virtaavassa veessä. Molin saanu hollile  venheen laiale kesän ensimäisen kalan kuuenela soutureisula. Nyt se tuntu jo saajulta ja mie pukkasin haavia alle, son semmonen ruottalaisittain  sanoen meetrinen haavi ja kala sopi ko sopiki siihen ja eiko venheesheen ja nuijala päähän. Näin mie sain tämän kesän korkattua ja samala sen kalamiehen mielestä pelastettuaki ja eikö ranthaan oothaan kukka on muukki saahneet, no ei kukhaan meän rannassa. Se teki kalasta sitäki suureman ja erikoiseman ilmestyksen tällekesälle. Eimuutako kirreitä reiviä muilekki. ugh.